Automaatioseuran koulutustoimikunta on järjestänyt erilaisia tilaisuuksia automaatio- koulutuksen kehittämiseksi jo pitkään. Automaatiokoulutuksen tulevaisuus -tilaisuus järjestettiin ensimmäistä kertaa reilut kymmenen vuotta sitten. Tämänkertainen tilaisuus aloitettiin tarkastelemalla aiemman tulevaisuustapahtuman tuloksia ja kehityskohteita.

Suomessa automaatitekniikan korkeakoulutus on kohtaamassa useita haasteita ja kehitystarpeita, jotka liittyvät sekä koulutuksen rakenteisiin että työelämän vaatimuksiin. Jatkuvasti muuttuvat teknologiat, kuten tekoäly, digitalisaatio ja vihreä siirtymä vaativat automaatiokoulutukselta joustavuutta ja valmiutta uudistua, mikä vastaa myös osallistujien näkemyksiä tällä hetkellä. Tämä edellyttää tiiviimpää yhteistyötä koulutuksen ja teollisuuden välillä, jotta koulutus vastaisi paremmin työelämän tarpeisiin.

Leena Pöntysen esityksessä Teknologiateollisuuden näkökulmasta esitettiin, että yksi tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista alalla on kyky jatkuvaan oppimiseen. Teknologiateollisuuden yritykset kokevat koulutuksen vastaavan kohtuullisesti työelämän tarpeita.

Yritykset kuitenkin korostavat, että tulevaisuudessa pelkkä tekninen osaaminen ei riitä. Yritykset arvostavat asennetta, valmiutta oppia uutta ja kykyä joustaa nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Työelämän todellisuus ei aina vastaa opiskelijoiden odotuksia esimerkiksi palkan ja työaikojen joustavuuden suhteen.

Veli-Pekka Pyrhönen esitteli pidemmältä aikaväliltä aineistoa, joka viittaa uusien opiskelijoiden matematiikan ja luonnotieteiden osaamisen lähtötason ja valmiuksien laskeneen trendinomaisesti jo useita vuosia. Tämä on huolestuttanut korkeakoulujen opetushenkilökuntaa melko pitkään. Lisäksi nuorten opiskelijoiden kasvaneet mielenterveysongelmat huolettavat, ja siksi korkeakoulut pyrkivät edistämään opiskelijoiden hyvinvointia opetussuunnitelmissaan.

Opiskelijanäkökulma

Niilo Lamminen Tampereen yliopistosta esitteli opiskelijakyselyn tulokset. Kyselyssä kävi ilmi, että opiskelijoilla on korkeat odotukset työelämän merkityksellisyydestä ja opittujen taitojen hyödyntämisestä. He haluavat työskennellä haasteellisten ja innovatiivisten aiheiden parissa sekä saada riittävän palkan ja mahdollisuuden sovittaa työtä perhe-elämään. Opiskelijat toivovat saavansa myös parempaa käytännön oppia esimerkiksi logiikoista ja antureista, joita he tarvitsevat työssään metsäteollisuudessa ja rakennusautomaation parissa.

Työelämäyhteistyö ja koulutuksen haasteet

Tero Hietasen esityksessä korostettiin, että automaatiokoulutuksessa työelämäyhteistyö ja käytännönläheisyys ovat avainasemassa. Opiskelijoiden tulisi saada kokemusta työelämästä jo opiskeluaikana, ja koulutuksen rakenteissa tulisi ottaa huomioon eri tasojen koulutustarpeet.

Hietanen huomautti, että koulutuksen rahoituksen vähennykset ja rakenteelliset uudistukset ovat heikentäneet koulutuksen laatua, ja digitalisaatioon siirtyminen on edennyt osittain hätäisesti. Käytännön opetuksen vähentyminen ja investointien puute oppimisympäristöihin näkyvät erityisesti siinä, että opiskelijat eivät saa riittävästi hands-on-kokemusta automaatiosta. Myös lainsäädäntö, standardit ja tietoturva tulisi sisällyttää automaatiokoulutukseen entistä vahvemmin, jotta opiskelijat ymmärtäisivät laajempia projektivaatimuksia ja osaisivat toimia isojen kokonaisuuksien parissa.

Jatkuvan oppimisen merkitys ja koulutuksen uudistaminen

Teknologiateollisuuden jäsenkyselyn mukaan jatkuva oppiminen on yksi tärkeimmistä osa-alueista, johon koulutuksen tulisi panostaa. 96 % teknologiateollisuuden työntekijöistä osallistuu jonkinlaiseen osaamisen kehittämiseen vuosittain, mutta tämä ei riitä, sillä alalla tarvitaan yhä joustavampaa koulutusta, joka ottaa huomioon nopeat muutokset työelämässä.

Nykyiset koulutusmallit eivät aina tarjoa riittävää pohjaa elinikäiselle oppimiselle, ja yrityksillä onkin valmius ottaa enemmän vastuuta lisäkoulutuksen järjestämisestä valmistuneille. Koulutus tulisi nähdä jatkuvana prosessina, jossa yritykset ja oppilaitokset toimivat tiiviissä yhteistyössä.

Tulevaisuuden tarpeet ja kehitysehdotukset

Kaikki esitykset korostivat koulutuksen ja työelämän yhteistyön tiivistämistä. Leena Pöntynen painotti, että koulutuksessa tulisi panostaa modulaarisuuteen, joustavuuteen ja yhteistyöhön yritysten kanssa, jotta valmistuneet osaavat soveltaa taitojaan nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten vihreässä siirtymässä ja tekoälyn hyödyntämisessä. Lamminen ehdotti, että opiskelijoita valmennettaisiin nykyistä paremmin työelämään, ja opiskelijoiden tulisi saada enemmän käytännön kokemusta jo opintojen aikana.

Veli-Pekka Pyrhönen esitteli lyhyesti yliopiston ja yritysyhteistyössä toteutettua maisterivaiheen konseptia, jossa sekä yritykset että opiskelijat sitoutuvat ohjelman kahden vuoden kestoiseen läpivientiin laaditun suunnitelman mukaisesti.

Tero Hietanen puolestaan nosti esiin koulutuksen perustan murenemisen ja sen, että automaatioinsinöörin osaamista ei voi rakentaa yhdellä tutkinnolla. Tarvitaan monialaisia projekteja, joissa eri oppiaineiden osaamista yhdistetään. Tämä takaa, että valmistuneet ovat valmiita kohtaamaan monimutkaisia työtehtäviä.

Tapahtuman loppupäätelmä on, että automaatioala Suomessa tarvitsee joustavaa ja käytännönläheistä koulutusta, joka vastaa nopeasti muuttuviin työelämän tarpeisiin. Teknologiateollisuuden, oppilaitosten ja opiskelijoiden yhteistyö on keskeistä, jotta opiskelijat saavat riittävät valmiudet elinikäiselle oppimiselle. Koulutuksen tulisi huomioida laajemmin myös työelämän realistiset vaatimukset ja tarjota opiskelijoille käytännön kokemuksia, jotka tukevat heidän siirtymistään työmarkkinoille.