Julkisen talouden laman jälkeen vuonna 2008 koulutukseen kohdistettiin systemaattisia säästöjä aina vuoteen 2015 asti. Osansa säästöistä saivat niin yliopisto-opiskelijat, kuin toisessa päässä koulutusputkea esikouluikäisetkin. Samoihin aikoihin esimerkiksi peruskoulussa otettiin käyttöön inkluusio vuonna 2011, jossa erityisen tuen tarpeessa olevat opiskelijat integroitiin normaaliluokkiin. Lisäksi eri kouluasteille sälytettiin erilaisia uusia tehtäviä ja vastuita. Tehtyjen päätösten seurauksena jouduttiin käytännössä leikkaamaan opetuksesta ja ohjauksesta. Näiden muutosten yhteisvaikutukset näkyvät tämän päivän korkeakouluista valmistuvissa nuorissa aikuisissa.

Itse koulutuksessa ja erityisesti korkeakoulutuksessa on tapahtunut myös paljon positiivisia asioita. Osaamisperustaisessa opetuksessa huomioidaan laaja-alaisesti tiedot, taidot ja asenteet. Tämä on merkittävä parannus perinteiseen tietoperustaiseen opetukseen. Osaamisperustaisuuden vahvuus on siinä, että harjoitellaan asiaa oikeilla työkaluilla sekä oikeissa ympäristöissä mahdollisimman lähellä työelämän tarpeita. Tämä siis on lähtökohtaisesti ajatuksena ainakin ammattikorkeakouluissa, joissa on kehitetty aktiivisesti uusia työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä.

Korona aiheutti pakotetun digiloikan koulutukseen. Etäopetus monipuolisti opettajien työkalupakkia ja uudisti koulutusta. Motivoitunut aikuisopiskelija hyötyi, toisaalta omaa elämä etsivä opiskelija kärsi. Siinä missä opettajat suurimmalta osalta selvisivät opetuksen uudistamisessa etäopetukseen, suuri joukko opiskelijoita oli mahdottoman tilanteen edessä. Opetuksen tukea ja ohjausta ei ollutkaan saatavilla aiempien vuosien tapaan. Monen opiskelijan osalta opiskelutaidot uudessa tilanteessa eivät olleetkaan riittävät.

Automaatio koulutusalana on laajentunut valtavasti juuriltaan säätö- ja systeemitekniikasta; digitaalisuus, koneoppiminen, tekoäly, tietoturva tai palveluliiketoiminta. Kaikki teemat ovat tuoneet runsaasti uusia kompetensseja alan opintoihin. Automaation kehitys on nopeaa rakentamisen ja tuotannon automaatiototeutuksissa sekä tietotekniikassa. Automaation koulutusteemoja opetetaankin aiempaa enemmän informaatiotekniikan, rakennustekniikan sekä konetekniikan sisällä. Automaation koulutus laajenee, mutta toisaalta hajaantuu, mikä on automaation perusta? Mistä mittaustekniikan tai elektroniikan osaaminen? Mistä perussuunnittelun dokumenttien piirtäjät?

Automaation tulevaisuus näyttää valoisalta, mikäli osataan tarjota hyvä perusta sekä löydetään eri toimijoille automaation erikoistumisala, jonka koulutuksesta heidät tunnetaan. Tulevaisuudessa niukkenevien resurssien kanssa on opittava elämään. Opiskelijoille on luotava mielekäs työviikko opintojen parissa. Toisaalta koulutuksen rakenteisiin on pureuduttava siten, että kriittinen mittari on siinä paljonko rahoituksesta, käytetään opetukseen, ohjaukseen sekä muuhun koulutuksen ydintoimintaan.

Tero Hietanen on automaatiotekniikan lehtori ja tiimipäällikkö OAMK:ssa.