Ompelukset ja leikkaukset
Terveydenhoidossa Suomessa on tunnetusti krooninen pula rahasta ja henkilöresursseista. Saksalainen lääkäri Henrik Hoffmeyer sen viime kesänä osoitti konkreettisesti ommellessaan jalkansa avohaavaa itse kiinni Pohjois-Karjalan Juuassa. Kunnasta ei lääkäriä löytynyt, eikä muualtakaan yli 50 km säteeltä, joten oma taitava apu oli lähellä. Tarvikkeet löytyivät terveyskeskuksesta. Sanomistahan siitä tuli, useat ei-lääkärin ammatin omaavat viranomaisemme totesivat lääkärin polven haavan väärin ommelluksi itsepalveluna eikä lääkinnällisiä tarvikkeita saisi luovuttaa ulkopuolisille. Terveyskeskuksen kohtalo kunnassa ilman lääkäriä oli ja on edelleen muutoinkin jatkuvasti vaakalaudalla ja viranomaisten syynissä, kun ei riittävää henkilökuntaa ole saatavilla.
Maallikolle itsekäytettävän haavojen tikkausautomaatin kehitys olisi siis erittäin tarpeen, tarvitaanhan tikkien ompelun lisäksi avoimen haavan puhdistamisessa ja suojaamisessa aseptisia aineita ja välineitä, eivätkä kaikki kehonosat ole omin käsin helposti saavutettavissa tai edes omin silmin näkyvissä. Esimerkiksi perinteiset poliitikkojen selkäänpuukotukset ovat haastavia neuloa kiinni itsepalveluna toteutettuna. Hyvämaineisten henkilöiden ompeluseurat ja Marttojen neuvontapalvelut voisivat ottaa avohaavojen ristipisto-ompelun uudeksi laajennetuksi teemaksi erityisesti lääkärittömillä hyvinvointialueilla.
Vanhustenhoidosta ollaan sulkemassa hyvinvointialueilla ympärivuorokautisen hoivan paikkoja oikein urakalla. Vanhusten ikääntyessä omaiset ja vanhukset itsekin miettivät mikä on viimeisten elinvuosien hoitopaikka ennen kiinteää loppusijoitusta. Kotona on hyvä olla niin kauan kuin yksin tai avustettuna kotona ikääntyneen vointi antaa myöden. Vanhuksen sosiaaliset suhteet rapautuvat kunnon heikentymisen myötä eikä yhteiskuntamme niitä millään kykene paikkaamaan. Kotihoidon jälkeiselle ajalle pitää miettiä missä yhteiskunnassamme ympärivuorokautista hoivaa on enää lähitulevaisuudessa tarjolla. Vankilat ja vastaanottokeskukset tulevat ensimmäisinä mieleen. Turvapaikanhaku ei raihnaiselle suomalaiselle taida vastaanottokeskuksessa onnistua, kun ei enää edes perheen yhdistämiseen voi vedota.
”Optimaalinen rangaistuksen kesto olisi siis vajaa kaksi vuotta”
Olisiko siis seuraava muoti heikentyvälle vanhukselle hankkiutua vankilaan? Hyvät hyssykät sentään, täysi ylöspito, päiväraha, 24h valvonta ja kohtuullinen hoiva valtion piikkiin! Rahansäästöä tiedossa ja palvelu pelaa. Uusia vankiloita rakennetaan parhaillaan hallituksen toimin ilmeisesti juuri tätä kasvavaa asiakasryhmää varten. Tämä ratkaisee samalla vähävaraisen ja yksinäisen eläkeläisen talous- ja sosiaaliset ongelmat rangaistuksen ajaksi. Sopivan rikoslajin neuvonnassa ja oikeudenkäynnin avustamisessa pitäisi vanhusasiain valtuutetun auttaa. Miten varmimmin pääsee kiven sisään ja sieltä säällisessä ajassa myös ulos? Huomioon tulee ottaa tuomiossa ikääntyneen rangaistuksen aikainen todennäköinen hyvä käytös, rikoksen tunnustaminen ja ensikertalaisuus. Suosittelen mieluummin kuitenkin talousrikosta kuin väkivaltarikosta erityisesti uhria ajatellen. Keskimäärin ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan kaksi viimeistä elinvuotta. Optimaalinen rangaistuksen kesto olisi siis vajaa kaksi vuotta, ei juurikaan enempää. On näet syytä varmistaa ikääntyneen läsnäolo omissa hautajaisissaan, muutoin voi perillisille tulla paha mieli.
Jaa tämä artikkeli
Sinua voisi kiinnostaa myös
Optimoimalla vai optimoimatta paras?
Totuus on, että elämässä pyöritään jatkuvasti optimointihaasteiden keskellä. Optimoi aikataulusi niin, että ehdit tehdä töitä, kotiaskareita, ylläpitää mökkiä, kuntoilla, olla mukana lasten harrastuksessa, sivistää itseäsi ja nauttia elämästä. Kuulostaa ihan kuin yrittäisi jonglöörätä samalla kun unenpöpperössä juo aamukahvinsa! Varma epäonnistuminen edessä. Ja kuten me kaikki tiedämme – ei se elämän optimi löydy yhtä helposti kuin elokuvissa.
