Optimointi tarkoittaa parhaan mahdollisen ratkaisun valintaa kaikkien mahdollisten ratkaisujen joukosta. Ja ongelma on juuri sen ”parhaan” valinta tai määrittely ennen kuin edes päästään niihin kaikkiin mahdollisiin ratkaisuvaihtoehtoihin. Usein käy niin, että jos yrität optimoida yhden asian, toinen asia lipsahtaa käsistä kuin pala saippua suihkussa. Eli kun johonkin kumartaa niin toisaalle pyllistää.

Optimoinnista tekee hankalaa myös se, että optimiratkaisu saattaa äkkiä vaikuttaa kaikelta muulta kuin optimaaliselta, sillä kokonaisuuteen vaikuttaa myös aikaulottuvuus. Koska se optimi tulee: nyt, huomenna, ensi vuonna? Kuvitellaan esimerkkinä fiktiivisestä nuorta insinööriä Pekka Iivaria jolla oli ensimmäinen vakituinen työpaikka, asunto ja kaikin puolin elämä kunnossa. Sitten tuli mahdollisuus muuttaa ulkomaille töihin, joka tarkoitti tuttujen ympyröiden jättämistä taakse, taloudellisia uhrauksia ja hyppäämistä tuntemattomaan.

Nuori Pekka Iivari palasi myöhemmin kotiin ulkomailta vietettyjen vuosien jälkeen vahvempana, itsevarmempana ja valmiina tarttumaan uusiin tilaisuuksiin. Vaikka aluksi ulkomaille lähteminen saattoi näyttää hankalalta ja epävarmalta ratkaisulta, se osoittautui tulevaisuudessa parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Esimerkki(ni) korostaa, kuinka joskus tulevaisuuden potentiaali ja mahdollisuudet voivat tehdä huonolta näyttävästä ratkaisusta parhaan vaihtoehdon pitkällä aikavälillä, vaikka nykyhetkessä se saattaa aiheuttaa epävarmuutta ja epämukavuutta.

Myös teollisuuden maailmassa tällaiset ristiriidat ovat arkipäivää. Halutaan tuottaa enemmän, mutta ei saisi käyttää enempää resursseja. Halutaan parempaa laatua mutta lisää aikaa sen tekemiseen ei saisi käyttää. Halutaan keskittyä yhteen asiaan mutta olla mukana kaikessa. Onneksi jossain asioissa tavoitteet kulkevat käsikädessä. Ainakin ympäristöystävällisyyden kanssa raaka-aine- ja energiatehokkuus ovat usein kuin paita ja peppu.

Vaikka teollisuusprosessin optimoinnin hoitaa väsymätön numeronmurskain, joka laskee virheettä aina uusia komentoja tavoitteen saavuttamiseksi, niin ehkä sama tehokkuus ei olekaan optimaalista meille ihmisille. Ehkä meidän pitäisi ottaa rennommin. Välillä on ihan OK antaa periksi optimoinnille ja järkeilylle ja vain nauttia hetkestä. Hyvät hyssykät sentään, sitä on elämän todellinen optimointi – unohtaa ristiriidat ja nauttia hetkestä.