Digitalisaatio pohjautuu tiedonhallintaan ja erityisesti sen automatisointiin, ATK:hon (Automaattinen tietojen käsittely). Toiminnan ohjaaminen ja kehittäminen perustuvat tietoon ja tiedolla johtamisen hyödyntämiseen. Tiedonhallintaa on tehty jo 80-luvulta lähtien, mutta vasta 2010-luvulla teknologian kehityksen myötä ATK:n laajempi ja monipuolisempi hyödyntäminen on mahdollistunut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana teknologia on kehittynyt hurjaa vauhtia eikä sen vauhti ole hidastumassa. Tästä syystä mahdollisuuksien kirjoa ei aina nähdä eikä osata hyödyntää täysimääräisesti. Samalla kun meidän on kehitettävä toimintaamme vastuullisempaan ja kestävämpään suuntaan, paineet hyödyntää digitalisaatiota kehityksen mahdollistajana kasvavat. Tulevaisuuden laitokset ovat niin laajoja kokonaisuuksia ja päätöksen teon nopeus niin suuria, että ihmisten päätöksentekokapasiteetti ei enää tule riittämään. Digitaalinen päätöksenteko on välttämättömyys.

Digitalisaatio voi toimia kuitenkin kehittyneen ja kestävän toiminnan mahdollistajana. Siksi puhuttaessa digitransformaatiosta on usein helppo unohtaa, että tulee keskittyä toimintaprosessien kehittämiseen. Meidän tulee huolehtia, että voimme vastata toiminnallamme kestävän kehityksen ja vastuullisuuden mahdollisuuksiin.

Kun olemme tunnistaneet kehitettävät kohteet ja kuvanneet ne, voimme pohtia, millaisilla digitaalisilla ratkaisuilla voisimme edistää kehitystä. Digitaaliset ratkaisut ovat ikään kuin renkejä, jotka - kun ne on suunniteltu hyvin - mahdollistavat toiminnan hallinnan ja seurannan. Ne tarjoavat myös tietoa kehitettävistä toiminnoista havaintojen perusteella.

Vaikka digitaaliset ratkaisut ja ATK kehittyvät, automaatiojärjestelmät ovat tyhjiä kuoria ilman luotettavaa dataa. Automaation perusteiden, kuten mittausten oikean toiminnan varmistamisen ja ajantasaisen laitteiden kalibroinnin tulee myös olla kunnossa, jotta oikeaa dataa voidaan jalostaa tiedoksi.

Mikään kehitys ei etene, elleivät asiat muutu toiminnaksi. Tämä koskee sekä automaatiota että sitä tukevia digitaalisia ratkaisuja. Liian usein selvitys- tai arviointiprojektit jäävät hyödyntämättömiksi pöytälaatikoihin tai niitä hyödynnetään vain osittain. Kehittäminen saattaa näyttäytyä tehottomana ja rahanhaaskaajana. Tämä johtuu usein siitä, ettemme osaa kuvata kehityksen tavoitteita ja hyötyjä riittävän selkeästi. Palataan siis elefantin palasiin. Palanen on hallittavampi. Kun olemme tunnistaneet osa-alueet ja aloittaneet niiden kehittämisen, meidän tulee seurata kehitystä projektina. Sillä on aikataulu, suunnitelma ja kustannuksia – sekä saavutettavia hyötyjä.

Pasi Haravuori